Kirjoitus- ja tarinaprojekti on kulkenut koko Lähiöinnostajat-hankkeen ajan mukana. Linjasimme vuoden kuluttua erilaisista kokeiluista ettemme tee perheille perinteisiä asiakaskyselyjä vastausprosentteineen ja pylväineen. Käynnistimme sen sijaan pidemmän tarinanmetsästys ja -tuottamiskokeilun.
Tarinat on oiva työkalu vertaiselle, vapaaehtoiselle tai kokemustoimijalle. Kokemusasiantuntija eroaa vertaisesta siten, että hän sinut kokemustensa kanssa. Monissa kokemuskoulutuksissa se, mitä itselle on tapahtunut, pyritäänkin tuottamaan omaksi tarinaksi.
Huomasimme että näitä hankalia perhekokemuksia oli helpompi kohdata ja koota tarinoiden muodossa kuin julkisessa porinapiiriissä. Oli niin paljon ruuhkavuosien kiireitä, lasten sairastelua, voimien vähyyttä. Oli myös sanoittamisen hankaluutta.
Yksittäisen tarinan syntyyn ovat vaikuttaneet monet satunnaiset tekijät. Se mistä nuoret, lapset ja perheet puhuivat arjessa. Se mitä media käsitteli ja nosti julkisuteen. Se mikä jää puhumatta ja sanomatta esimerkiksi häpeäsyistä.
Hankkeessa kerätyt tarinat syntyivät monikerroksellisesti. Osa kertomuksista on tapahtunut yhdelle henkilölle, osaan on yhdistetty useamman kohdatun ja kerrotun tarinan piirteitä. Osaan tarinoita on lisätty eri näkökulmia sekä editoitu pieniä tietopaketteja. Osa tarinoista tuli kohti nopeasti, osa räätälöitiin kasaan ajan kanssa. Osa tarinoista vaati tuntien läsnäoloa, vaellusta kymmien kirjojen parissa, somessa skrollaamista sekä reagoimista, jotta tarinat saatiin koottua kasaan pienissä paloissa.
Kirjoittamisen avulla pääsin vielä kerran työstämään ja kohtaamaan sen, mitä meidän perheessä on tapahtunut ja miten olemme selvinneet arjessa eteenpäin… Kirjoitusprosessi oli sekä avaava, rasittava että rauhoittava kokemus. Asiat näyttäytyivät hieman toisessa ja uudessa valossa tarinan taikapiirissä.
Jutellessa huomaan etten ole näiden asioiden, tunteiden ja ajatusten kanssa yksin painimassa. Tarinani voi muuttua. Tulkinnat ja selitykset voivat muuttua. Minä voin muuttua.
Mä toivon että tää mun ja meidän tarina auttaa jotakuta toista, joka painii samassa haastavassa elämäntilanteessa. Monelle on hankala sanoittaa arjen pahaa oloa muille.
snettVirikkeitä tarinoihin ja kirjoittamiseen haettiin erillisistä kirjoittajaryhmistä. Niistä kaksi oli pitkäkestoisempaa (10 kerta 1,5 h) ja kaksi viikonlopun intensiivikurssia (16 tuntia) . Osallistujia kussakin sessiossa oli tyypillisesti kolmesta kymmeneen.
Tärkeää harjoituksissa oli saada innoittava tunnelmavälähdys. Kirjoittaa rohkeasti ja heittäytyen ilman kontrollia tai syvällisempää rakennesuunnittelua. Tarinoiden tyylit, pituudet ja sisällöt heijastivat usein juuri tarinan syntytilannetta.
Kolmasosa tarinoista on syntynyt ryhmien näiden kirjallisten harjoitteiden tai tarinahaasteiden kautta. Lähtövirikkeenä on toiminut on esimerkiksi jokin vaikuttava artikkeli, haastattelu kirja tai video, jonka kokemusmaailmaa kirjoittaja on sitten heijanut tarinamuotoon.
Yli kolmasosa vertaistarinoista (27) on tehty haastattelemalla kokemustoimijoita. Muutama kokemustoimija on itse kirjoittanut tarinan ja lähettänyt sen meille. Joskus tarina kirjattu on luvalla kokemustoimijan julkisesta puheenvuorosta.
Vajaa kolmasosa tarinoista on tehty tilaustyönä. Ammattikirjoittajat ovat kuvailleet erilaisiin tositapahtumiin liittyen esimerkiksi itsemurha- tai hyväksikäyttötarinoita. Nämä tarinat olisivat olleet ehkä vielä liian raskaita kerrottavaksi haastattelun tai tarinapiirin kautta.
Osa kertomuksista on tapahtunut yhdelle henkilölle. Tällöin tunnistettavia piirteitä ja tapahtumia on etäännytetty. Osaan tarinoista on yhdistetty useamman kohdatun ja kerrotun tarinan fragmentteja.
Erilaisia tarina-aihioita jäi runsaasti julkaistun aineiston ulkopuolelle, sillä tarinoilla on aina myös oma tahtonsa kurkotella julki, jämähtää piiloon tai jäädä vajaaksi. Tarinoiden elävöittämiseen on käytetty kuvapankkien kuvia (Pexels, Freepik, Unsplash, Reshot, Stockvault, Pixabay).